Jossain kohtaa suhteellisen rauhallinen kotielämä on saanut rinnalleen varsin vauhdikkaan rinnakkaistodellisuuden. Isoja asioita tapahtuu kiihtyvällä tahdilla. Hyviä asioita, joihin kaikkiin haluan tarttua, ja joissa haluaa tehdä parhaansa. Kuka tietää, kuinka once-in-a-lifetime -henkisiä tilaisuuksia nämä ovat!
Nyt tähän alkaa jo ehkä vähän tottuakin. Jokin aika sitten tuntui huomattavasti enemmän siltä, että elän jonkinlaista kaksoiselämää. Tuntui niin oudolta tehdä yhtäkkiä täysillä jotain ihan muuta kuin mitä on aikoihin tehnyt. Sitten taas palata kotiin, missä kaikki on niin kuin ennenkin. Tähän on kai löytymässä jonkinlainen tasapaino. Totun tähän uuteen ulottuvuuteen, ja pääni sisällä nämä kaksi maailmaa lähentyvät toisiaan.
Olisiko toisenlaista, jos olisin palannut vanhaan tuttuun työhön? Säännöllisiin työaikoihin? En tiedä. En ole tämän kokoonpanon aikana ollut töissä. Aikamoista sovittelua välillä, mutta juuri tätä halusin. Nämä kaksi maailmaa, molemmat kokonaisina. Se vain tuli paljon nopeammin kuin osasin odottaa. Mutta enpä ole pahoillani siitäkään. Onhan siinä elämisen makua, kun kieli keskellä suuta yrittää pitää pallot ilmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kerro toki!