Nyt loppui se kahvin kittaaminen

Olen nyt kahtena iltana keikkunut hereillä vielä ihan älyttömiin aikoihin siihen nähden, että täällä täytyisi olla suhteellisen älyissään jo kuuden aikaan aamulla.

Ensimmäisenä iltana otin ihan tietoisen riskin juomalla kahvia vielä lähempänä iltakuutta. Sitten innoissani laittelin tätä blogia, ja yhtäkkiä kello oli jo yli puolenyön. Koko yö oli levoton, siinä oli se huikea ukkonenkin.

Eilen join päivän mittaan parikin kupillista kahvia, ja illemmalla ystävän kanssa istuskellessa koitin ottaa fiksusti teetä. No, sekin oli ilmeisesti liikaa. Kävin taas ihan ylikierroksilla myöhään yöhön.

Nämä aamut eivät ole kamalan hauskoja tällä tavalla. Koko pitkästä päivästä muksujen kanssa saisi enemmän irti, jos olisi nukkunut paremmin - nykyisin kun meillä sentään useimmiten nukutaan läpi yön. Paitsi juuri viime yönä oli joku kriisi, jonka taltuttamiseen meni poikkeuksellisen pitkään.

No, kokeilen nyt kuitenkin jonkun aikaa niin, että juon vain aamukahvin, ja ihan pienen kupillisen kolmeen mennessä iltapäivällä. Yleensä turvaraja on mennyt iltakuudessa, mutta ehkä tällä hetkellä olen muutenkin niin täpinöissäni, että sitä on turha lietsoa enää millään myöhäiskofeiineilla.

Ja nyt tarvittaisiin taas sitä pientä possua tai naapurin koiraa.

Palkataan pieni possu

Palkataan pieni possu.

Työnkuva: Keittiön lattian puhtaanapito. Odotamme hyvää ruokahalua.

Palkkaus: Kaikki ruokailujen jälkeen lattialta löytyvä ruoka, erityisesti syöttötuolin ympäristö. Panostamme ruuan laatuun ja monipuolisuuteen.

Työaika: Pääsääntöisesti kolmen tunnin välein, alken noin klo 6:00 ja päättyen klo 19:30.

Työn kesto: Tuottavin sesonki kestänee ainakin vuoden 2012 loppuun, mahdollisuus työtunteihin myös pidempään.

Vaihtoehtoisesti pesti olisi jaettavissa naapurustomme koirille.
Mahdollisuus neuvotella itselle parhaiten sopivista vuoroista.

Delegointihan on viisautta, ja tästä hommasta voisin ihan totta jo luopua!

Ilmoitusluontoisten asioiden paluu

Kuulin juttua, että Vuodatus on ollut ongelmissa, joten päätin käydä varmuuden vuoksi kopioimassa koko vanhan blogini parempaan talteen. Siinä kopioidessa tuli tietysti luettua rivi sieltä ja toinen täältä. Tuli ikävä! En edes muista, milloin olisin viimeksi käynyt muistelemassa menneitä - varmaan keväällä 2010, jolloin oli pieni comebackin ajatus.

Olen hengessäni kuopannut Herkun ilmoitusluontoiset asiat moneen kertaan, mutta nyt yhtäkkiä ja itsellekin täysin yllätyksenä alkoi tuntua, että paluu saattaisi viimein onnistua. Ehkä etäisyys on viimein kasvanut niin suureksi, että voi tulla takaisin ilman minkäänlaisia paineita. Saatan muutenkin olla nykyisin vähän rennompi.

Blogimaailmasta olen aika ihanasti pihalla, ja itse asiassa ihan harkitusti jättäydyin pois joistain isommista vanhan Blogistanian kokoontumisajoista. Uskoen siis, että maailma Herkkuna on jo kauan sitten jäänyt taakse, ja hyvä niin. Mutta ainahan voi muuttaa mieltään!

Ehdin jo vähän käydä kurkkimassa vanhojen tuttujen kulmilla. Ilahduttavan moni vielä löytyikin, mutta monta blogia löytyi myös hylättynä, ja monet olivat sittemmin sukeltaneet salasanojen suojiin. Tuntui aivan uskomattomalta saada jo useampi lämmin tervetulotoivotus tuonne vanhaan blogiin, jossa kävin sanomassa moi.

Vuodatuksessa en osaa enää olla, ja ehkä näin uusi alku kaipaa muutenkin uuden blogin. Menneiden vuosien jutut löytyvät edelleen vanhasta osoitteesta. Odotan pääseväni vilkaisemaan niitä vähän lähemmin aina silloin tällöin. Mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon elämä on muuttunut, ja olenko kenties löytänyt vastauksia joihinkin kysymyksiin, joita silloin joskus pohdin.