torstai 2. elokuuta 2012
Melkein lähempänä viittäkymppiä
Heppu heitti eilen kivalla: "Tänään just mietin, että ei oo pitkä aika siihen, kun oot lähempänä viittäkymmentä kuin kolmeakymmentä. Miltäs tuntuu?"
No voi jumalauta! Enpä ollut itse tullut edes ajatelleeksi, joten kiitos tästäkin tiedosta.
Mutta annapa, kun mietin.
On pienet lapset, nuori mies, uusi innostava ura aluillaan – niin kuin tässä ennättäisi ikäänsä miettiä! Fyysinen kunto on hyvä ja aina vaan paranee. Tissit nyt vähän lepattaa. Eikä varmasti missään enää kysytä papereita riittävän iän toteamiseksi, mutta ihmeenä pitäisinkin, jos toisin olisi.
Oikeastaan ainut asia, mikä iän suhteen on pitkään aikaan mietityttänyt, on ajan rajallisuus. Kun haluaisi vielä tehdä vaikka mitä! Tuntuu kuin olisi kaiken alussa vasta, vihdoin pääsemässä asiaan. Mutta onhan sitä aikaa vielä, se vain pitää käyttää hyvin. Jo pelkästään työelämässä on reilusti yli kaksikymmentä vuotta jäljellä. Jos työstäni tulee sellaista kuin sen nyt visioin, niin maltankohan ylipäätään jäädä eläkkeelle?
Alkutyrmistyksen jälkeen tuossa Hepun heitossa kirpaisi ainoastaan sen ajattelemattomuus. Olettiko se tosiaan, että tuo olisi edes vitsin varjolla jotain, mistä tulisi hyvä mieli loppupäiväksi? Että kyllä! Juuri tämän haluan kuulla siinä pyykkiä ripustaessani, oltuani pitkän päivän kotona lasten kanssa.
En siis ymmärtänyt asian pointtia. Taaskaan. Ehkä Heppu heitti tuon vitsinä tietäen, ettei mitään ikäkriisiä ole ollut näkösällä, mutta silti. Turhaa negatiivisuutta, kun täällä oikeasti tarvittaisiin kahmalokaupalla hyvää meininkiä. Ihan todella.
No, eilen vielä ärsytti, kun aloittelin tätä kirjoitusta. Nyt kun tätä tässä monen vaiheen jälkeen lopettelen, niin ei enää juurikaan. Sitä hyvää meininkiä silti edelleen peräänkuuluttaisin.
Niin, ja tänään lapsikin kysyi: "Milloin sinä olit nuori vielä?"
Mutta se oli pelkästään söpöä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Oi miten hauskaa - tervetuloa takaisin Herkku; blogisi on ihan niitä ensimmäisiä mitä untuvikkobloggaajana seurasin! Mullapa on lyhyempi matka viiteenkymppiin kuin sataseen :)
VastaaPoistaPuolipilviseltä satujen saarelta tervehtien!
Hei Heljä! Ihanaa, että ihmiset löytävät tänne nyt takaisin!
VastaaPoistaHa, justiin tämmöisistä väännettiin alkuaikoina Ton kanssa. Että vaikka kuinka rakastaa ja arvostaa toista, ei ole kivaa eikä fiksuakaan (noin parisuhteen jatkon kannalta) heitellä tuommoisia "vitsejä", jotka oikeasti on kaikkea muuta kuin hauskoja ja joiden pohjavire aina liippaa liki dissaamista. Ja että jos puoliso ei repeäkään hillittömiin nauruihin tämmöisten äärellä, ei se tarkoita, etteikö hänellä olisi huumorintajua – päinvastoin. No, Toi on oppinut olemaan heittelemättä tämäntyyppisiä hauskuuksia. Itse se väittää, ettei sen eteen tarvii edes ponnistella, joten oisko peräti hiukan kaverin asenne vaimoon muuttunut. Paha sanoa :-) Toivottavasti Heppukin käsittää, että voi ihan hyvin vitsailla ja hassutella henkilöön käymättäkin.
VastaaPoistaKun ei ole miestä, niin en osaa tähän mitään rakentavaakaan sanoa, mutta halusin vaan tulla sanomaan, että kiva kun oot takaisin!
VastaaPoistaMulla on blogissa yhä sun sivupohjan pohjalta tehty sivupohja (heh heh, hieno lause). Siis Vuodatuksen blogista toin Bloggeriin sen kissayläpalkin mukanani. Kiitos tai vaihtoehtoisesti anteeksi. ;)
Minustakin oli hauskaa, kun tyttäreni sanoi miulle joskus ''äiti,sullon pitkät tissit''
VastaaPoistaNauratti, sillä tottahan se on,että ei ne nyt ihan yhtä kiinteät enää synnäreiden jälkeen olleet.
Lapsen suusta, niin. Kuultuna- okay.
Minusta ajoittain ( kun muistelen) oli hankala ymmärtää miehen pointtia. MOnessakaan. Itse kyllä koin ja aiheestakin loukkaantuvani, sillä heitetyn huumorin taso ajoittain oli ihan törkeää. Ei voi eikä saa aikuisena olla niin ajattelematon.
Murr.
Mutta, jos toinen on kehityskelpoinen, niin ymmärtänee, mitä sanoa voi- mitä ei. Jatkossa.
Nakkaan täältä paljon hyvää meininkiä!!!!!